Terveyden ja hyvinvoinnin laitos penää huumeiden dekriminalisointia Suomessa

Huumeiden käyttämisen dekriminalisoinnista käydään säännöllisin väliajoin kiivasta keskustelua Suomessa. Oman mielipiteensä ovat julkisuudessa esittäneet niin kannabiksen lääkekäyttäjät, yksittäiset lääkärit kuin liberaalit kansalaistoimijat, mutta nyt huumausaineiden käytön rangaistavuuden poistamista kannattavat ovat saaneet riveihinsä yllättävän uuden tahon: THL:n, eli Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen. 

Tutkimusprofessori Pekka Hakkarainen ja kehittämispäällikkö Tuukka Tammi esittivät THL:n blogissa jo helmikuussa 2018, että Suomessa tulisi luopua huumausaineiden käyttörangaistuksista täysin, kuten esimerkiksi Portugalissa tehtiin jo 2001. Kaksikko vetoaa tekstissään Maailman terveysjärjestö WHO:n samansuuntaiseen linjaukseen sekä tutkimusdataan, jonka mukaan dekriminalisointi ei tilastollisesti lisää huumeiden käyttöä väestön keskuudessa.

Hakkarainen ja Tammi toteavat olevansa tietoisia huumeiden käytön vaaroista ja haitoista, mutta uskovat, että rangaistukset toimivat huonosti huumeiden käytön ja haittojen ehkäisyssä, niin yksilöllisellä kuin yhteiskunnallisellakin tasolla. He pikemminkin kokevat, että nykyinen rangaistuskäytäntö ajaa huumeiden käyttäjiä yhä kauemmaksi yhteiskunnan tukiverkoista, sillä käyttörikosmerkinnät rikosrekisterissä haittaavat koulu- ja työpaikkojen saamista huomattavasti.

Kuinka isosta ilmiöstä on kyse?

Suomi ei ole suinkaan mikään lintukoto, mitä tulee huumeisiin. Helmikuussa 2019 julkaistun tilastoraportin mukaan jopa joka neljäs suomalainen on joskus elämänsä aikana kokeillut kannabista. Puhutaan siis yli miljoonasta suomalaisesta, jotka ovat syyllistyneet huumeiden käyttörikokseen!

Lukema ei kuitenkaan kerro läheskään koko totuutta. Juuri kannabis on eniten kiistaa aiheuttava huumausaine, sillä sen lääkinnälliset ominaisuudet on pystytty melko kiistatta todistamaan. Sen haittavaikutuksista liikkuu kuitenkin paljon ristiriitaista tietoa, minkä vuoksi ainakin vielä toistaiseksi Suomen lainsäädäntö on ottanut myös kyseisen aineen osalta erittäin tiukan linjan. Tällä hetkellä kannabiksen lääkekäyttö on teoriassa sallittua Suomessa, mutta lääkekannabisreseptin saaminen on vaikeaa – siinä, missä maailmalla lääkekäyttö on yleistymään ja vapautumaan päin, Suomessa linjaa pyritään kiristämään.

Lain silmissä kannabis kuitenkin asettuu samalle linjalle kovien huumeiden, kuten kokaiinin, amfetamiinin tai ekstaasin kanssa – näitä aineita vain noin 5 % suomalaisista on ilmoittanut kokeilleensa. Edellämainittujen huumeiden vaarallisuutta ei myöskään kukaan kyseenalaista, mikä kertoo osaltaan siitä, että niin lääketieteen ammattilaisten kuin tavallisten kaduntallaajien mielikuvat kovista huumeista ovat selkeästi yhtenäisemmät kuin kannabiksen osalta.

Rangaistus ei poista huumeongelman juurisyitä

Hakkarainen ja Tammi painottavatkin tekstissään, että huumeiden käyttörikostuomioiden langettamisella ei ole varsinaisia etuja kenellekään, pelkästään haittoja. Huumausaineiden käyttäminen ei useimmissa tapauksissa ole itseisarvo, vaan oire jostain isommasta: taustalla vaikuttaa lähes aina huonot kotiolot, alkoholismi, syrjäytyneisyys tai masennus. Kuka siis hyötyy siitä, kun valmiiksi vaikeassa tilanteessa oleva ihminen saa sakko- tai vankeusrangaistuksen piikittämisestä tai jointin polttamisesta?

THL:n asiantuntijat ovat sitä mieltä, että mikäli huumausaineiden käyttö dekriminalisoitaisiin, se madaltaisi huumausaineiden käyttäjien hoitoon hakeutumisen kynnystä radikaalisti. Nykyään huumeiden käyttäjät putoavat usein perusterveydenhuollonkin piiristä pois siksi, että he pelkäävät jäävänsä kiinni viranomaisille. Samasta syystä myös joissain kaupungeissa järjestetyissä ruiskunvaihtopisteissä käy vain murto-osa suonensisäisiä aineita käyttävistä: käyttäjät eivät luota siihen, että heidän anonyymiytensä olisi turvattu, ja että nurkan takana ei odota poliisi ottamassa kiinni puhtaita piikitysvälineitä hakevia. 

Olisikin siis kaikkien etu, mikäli huumausaineiden käyttö dekriminalisoitaisiin, Hakkarainen ja Tammi toteavat. Tiukan päihdepolitiikkamme vuoksi isoja suunnanmuutoksia ei kuitenkaan kannata henkeä pidätellen odottaa.